"Elisa kuoli helmikuussa. Kesken kireiden pakkaspäivien. Yhtenä päivänä mä tulin kotiin ja Elisa oli kääriytyneenä peittoon." (Elisan isä) "Vaan kun sitä kelausnappia ei elämästä löydy. Ei voi palata takaisin. (Elisan isä)
Heipparallaa. Kaverini seinällä oli linkki Elisan Päiväkirjaan. Elisa on/oli 15 vuotias koulukiusattu joka teki itsarin helmikuussa 2011. Elisan vanhemmat löysi Elisan päiväkirjan. Eri blogeissa, Elisan vanhemmat purkavat tuntojaan ja ajatuksiaan. Aiheesta on tulossa kirja: Joskus vielä kaduttaa.
Tässä aiheeseen liittyviä linkkejä.
Enkeli-Elisa myös Facebookissa.
Outoa miten ajattelee että on itsestään selvää että ei kiusata ketään. Etenkään fyyssisesti mutta myös henkisesti. Itse en ole ikinä ollut suosituimmassa porukassa. Kolmannen luokan jälkeen kun luokat yhdistyi luokamme tytöt jakaantui kahtia. Minä ja 2 muuta vs. Muut tytöt. Olemme kyllä aina tulleet kaikki tytöt toimeen hyvin keskenään loppuun asti. Eikä hirveästi poikienkaan kanssa ollut suuria konflikkeja. Pieniä oli mutta ope kitki ne nopeasti pois. Ensi vuonna on luokkakokous ja uskoisin että kaikki jotka vain pääsee, tulee. Yläasteellakaan ei paljoa koulukiusausta ollut. (tietääkseni) Seiskalla tosin pari luokkalaisistani oli koko ajan napit vastakkain. Mutta se väheni ja loppui kasilla ja ysillä. Minulle Yläaste ei kyllä ollut mitään kulta-aikaa ellei lasketa erityisesti yhtä rakasta ystävää jonka kanssa olen varmasti pitkään yhteydessä. Sen lisäksi minulla oli 8 ja 9lk 4 kaveria ja sitten tuttuina kaverin kavereita joiden kanssa en ole kuin pari lausetta vaihtanut. Oli se sinänsä ihanaa aikaa kun kaverimääräni oli suurimmillaan silloin kolmannen luokan jälkeen. Nyt ei enään hirveästi kavereita näe. Liikun enimmäkseen 2 ihmisen kanssa nykyään. Jos pitäisi sanoa mikä on ollut parasta aikaa niin ehdottomasti viimevuoden Ammattistartti vuosi. Niin ihanaa porukkaa ja olimme tiivis luokka. Ammattistartin jälkeen olo on ollut paljon onnellisempi. Yläasteen jälkeen olen myös jutellut yhdelle rinnakkaisluokkalaisen kanssa chatissa mutta koulussa aikoinaan emme ikinä puhuneet. Meillä ei ollut samoja tunteja ollenkaan ja me molemmat olimme omissa erilaisissa porukoissa. No mutta tästä ei pitänyt ihan tällaista tulla.
Pointti nyt oli että elkää kiusatko :) Käykää moikkaamassa myös sitä joka pitää vain liian isoja huppareita. Minun Yläasteen porukka koostui ihmisistä jotka voi ulkoa päin vaikuttaa oudolta.
Voitte tehdä jonkun toisen olon yhtä hyväksi kuin Ammattistartin porukka teki minusta.
Aurinkoista kevättä kaikille ja levittäkää hyvää mieltä :)
Ei kommentteja
Kiitos kommentista :) Julkaistaan hyväksymisen jälkeen.