Saako syödä vai ei?

Viimeksi se oli vain niin helppoa. Leijuin pää pilvissä, ei edes tehnyt mieli herkkuja, työskentelin loppu lukukauden koulussa ulkohommissa joten liikunta lisäänty. Joten laihduin mukavasti. Söin kyllä myöskin huonosti. Liikkuma työ, ja koko päivän aikana saatoin syödä pelkän rahkan ja croissantin. Jollain tapaa ikävä sitä aikaa. Sitten rupesin syömään normaaleja annoksia. Tosin silloinkin vain yhden aterian päivässä (ryhmäpaine töissä mennä työkaverin kanssa syömään. Ihan hyväkin kun herkkudeliltä annettiin suoraan lauteselle, joten ei tullut rohmuttua liikaa). Mulla oli välillä jo tuolloin inhottava käydä ruokakaupassa kun ei ollut nälkä, eikä muutenkaan tehnyt mieli syödä. Tosin vielä suurempi ongelma taitaa olla sokerikierre, mistä en tunnu pääsevän enään uudestaan irti.

Selvisin lihomiselta pääsiäisen (sillon kyllä enemmänkin juotiin kuin syötiin, enkä tulloin kyllä edes huomannut laihtuvani.) vapusta (en muista mitä vappuna oli) selvisin jopa joulun ja uudenvuoden (uusivuosi meni kyllä lähinnä masennuksessa. Aatto töissä, ja sitten klo 9 nukkuu ja odottamaan uutta vuotta) . Käännekohta oli synttärini, jolloin pidin jätskibaarin kun kaverit eivät juoneet. Olisi sekin pitänyt ehkä peruuttaa niin olisi säästynyt lihomiselta sekä hermoilta (ei menny ihan putkeen se ilta). Siitä sitten alkoi kierre, ja lihoin enemmän kuin alkuperäinen paino. Alimman ja ylimmän painon ero oli 12kg.

Kuva vastaa täydellisesti tän hetkistä mielentilaani

Lihominen ahistaa. Jopa alkuperäiset housut ovat tiukat, joten vuosi sitten jouluna ostetuilla housuilla, mekolla ja hameella ei ole mitään jakoa mennä enään päälle. Toivottavasti vielä joskus ja jos saisi joltakin lenkki seuraa. 

Ruokakaupassa ahistaa taas. Oravanpyörä. Joko/tai. Huono olo ni joko tekisi mieli mässää, tai sitten en ansaitse syödä ja mietin niitä farkkuja, ja tulee taas huono olo. Oravanpyörä. Joko syön tai en, tulee huono olo, ja huonoon oloon taas mässään tai oon syömättä.

Tavoitteni on 45-47kg ja vyötärön ympärykseksi 75cm. Tämänhetkinen tilanne on 58kg ja vyötärö 96cm (alkuperäiset ennen laihtumista ja lihomista 55kg ja 94cm). En tiedä tulenko ikinä onnistumaan siinä. Helsingin työpaikalla on kuntosali, joten täytyypä yrittää siellä töiden jälkeen koittaa käydä. Vielä jos saisin sen vakipaikan. Tarvitse mitään salijäsenyyttä, + muut kaupungin työsuhde edut. Ehkä uskaltaudun käymään uimassakin? Ruokailu ei oo ongelma sillon kun meen työkaverin kanssa syömään, mutta se on, jos työkaveri ei ole paikalla ja menen yksin. Varsinkin kaupassa sitten ahistuu, mitä söisi.

Tällähetkellä oikeastaan pelkkä ajatuskin ahistaa, että pitäisi kaupassa miettiä mitä ruokaa tekisi. Pitäisi varmaan taas ruveta vetelemään keittoja. Bataattikeittoa en oo vieläkään tehny ja se tuntuu niin vaivalloiselta nyt kun oon nähny kuinka iso bataatti on. Miten sen saa edes pilkottua? Kanakeittoa voisi myös kokeilla.  Erään nepalilaisen kanakeitto on aivan taivaallista ja omaan makuun sopivan vahvuista. Itse taas en ihan uskalla käyttää jos tuleekin liian vahvaa. Mut pitääpä ehkä silti rohkaistua ja kokeilla. Hyviä keittovinkkejä otetaan vastaan. Nestehän tekee kylläiseksi ja ennen jokaista ateriaa pitäisi juoda 2 lasia vettä pohjalle.

Jos kerran pärjää vähäisellä ruualla (jos pääsisi vain pahasta sokerikierteestä eroon. Sorrun aina turhiin herkkuin, vaikka aihettaakin vain huonoa oloa) niin miksi pitäisi syödä? Huolestuttavaa tosin myös on, että pystyn syömään isojakin määriä ruokaa ja herkkuja. Se on hieman pelottavaa, kun jotkut sanovat että olen syönyt aika paljon. Että ei ole normaalia. Teen väärin.

Saako "rentouttavaa leffailtaa" varten ostaa herkkuja, jos se on joka viikkoista, tai katsoo leffoja putkeen koko viikonlopun?

Onko pakko syödä?

Miten päästä sokerikierteestä eroon?