Grate Ocean Road

Meillä oli lento Singaporesta Melbourneen illalla ja oltiin melbournessa aamulla. Lento kesti 7-8 tuntia eli melkein työpäivän pituinen. Olin nukkunu jo Singaporessa todella vähän (5-4h) enkä saanut myöskään koneessa nukuttua paria tuntia pidempään, joten 2-3 päivän unet oli yhden yön luokkaa. Jaksoin kutakuinkin aamupäivän. Oltiin vuokrattu auto Hertziltä ja pienen ettimisen jälkeen löydettiinkin Hertzin piste (Terminaalin tiski oli tyhjä, ja piti mennä parkkihalliin missä sitten oli 2 konttoria ja toinen vain (meidän tapauksessa se jälkimmäinen) oli auki.) Vuokrauksen jälkeen mentiin kentältä metsästämään prepaidia ja vaihdoin mummin antamat US. dollarit AU. dollareihin. noh, dollari kuin dollari. Lentokentän prepaid järjestelmä oli kaatunu ja sanottiin että keskustassa olisi. Emme kuitenkaan lähteneet melbournen keskustaan, koska meidän suuntamme olikin lähempänä Grate Ocean Roadia, jonka ajoimmekin kahdessa päivässä. Ajaessamme Melbournesta Geelongiin, näimme ison letkan harlika jengin, ja parilla näimme isot nallet kainaloissa. Tien varsille oli myös kerääntynyt ihmisä vilkuttamaan ja ottamaan kuvia jengistä. Jengi ajoi pitkälti samaa reittiä kuin mekin. Ihmeteltiin pitkään mikä juttu se oli. Yhdessä vaiheessa näimme moottoripyörän joka veti jonkun sortin vaunua takana missä oli leluja. Rupesin miettimään, liittyikö ”Toy Run” kyltit ja poliisit siihen jotenkin. Arvatenkin liittyi! Sen verran ymmärsin että hyväntekeväisyyttä Afrikkalaisille lapsille.

Tie alkaa Geelongista, ja käytiin siellä kauppakeskuksessa ja sillä oli kuin olikin kännykään tulleen operaattorin (Optus) liike ja käytiin siellä hakemassa Prepaidit. Otimme sellaiset missä on 500 mt /pv/2dollaria. Onneksi täällä kaupat aukes sunnuntaisin klo 10, niin päästiin heti auetessa liikkeeseen. Myyjä oli ihan hauskaa, vinkkas parista paikasta ja kertoi käyneensä joskus saksassa ja tanskassa.

Sitten olikin siitä suunta maisemareitille. Pysähdyttiin pariin paikkaan matkan varrella syömään, kunnes saavuimme Lorneen, jossa otimme (taas) yhdet jälkiruuat. Mustikka juustokakut. Jälkkäriä syödessä katsoimme että majapaikkamme on ihan muutaman minuutin päässä. Vuorien välissä. No oli siellä jotain. Mutta ei meidän majapaikkaa. Meille ystävällisesti (majapaikan pitäjä?) auttoi selvittämään missä meidän Butterfly Farm Bed and Brakefast oli. Noh, lyhyimmillään sinne oli 2 tunnin matka. Ja minä jo olin jo matkalla nukahdellu vähän kesken, ja paheni kun jatkettiin matkaa. Kun päätettiin mennä nopeampaa reittiä (isi oli myös väsynyt) ja 2 tunnin päästä päästiinkin oikeaan paikkaan. Oltiin klo 19 aikoihin perillä, ja käytiin heti läheisessä kylässä ravintolassa (kylän ainoa) vielä syömässä. Sekin oli sitten ranskis ja hamppari paikka. Sitä onkin nyt täällä Australiassa ja kerran singaporessa vedetty. 

Kylä on Grate Ocean Roadin viimeinen kylä, eikä sinne näytä kovin monikaan eksyvän. Sen verran pieni ja tyhjä se oli. Yllättävää, että paikka meni kiinni jo klo 20. Toisaalta jos ei ole ihmisiä niin miksi pitäisi? 

Majapaikassa taisi olla huoneet 2 tai kolmelle, ja majapaikan pitäjä asuu siellä tietenkin myös. Majapaikka on saanut tunnustutsta TripAdvisorissa. Todella idyllinen, ystävällinen, eikä paria huonetta enempää aina edes tarvitsekkaan. Aamupalallla seuraksemme tuli Singaporelainen nuori pariskunta. Aamupala oli talon ruokasalissa, missä oli myös avokeittiö, missä majatalon pitäjä teki halutessaan kananmunia ja makkaraa. Oli myös kahta muroa, 6 pientä purkkia jugurttia, hedelmiä, leipää… Aika kattava noin pieneksi majapaikaksi. Mutta se toimii. Aamupala oli aika sosiaalinen tuolla kun istuttiin saman pöydän ääreen ja isä höpötti kovasti suomesta-asutraliasta-singaporesta ja kuala lumpurista, miten maat eroaa toisistaan ja mitä samaa niissä on. 

Meille myös neuvottiin pari paikkaa nähdä eläimiä. Yks oli Princetown WildLife Park, joka on sanctuary, eli jonkun sortin pelastus keskus? Silti oli inhottava käydä ahdistelemassa kenguruita, mutta saatiin kuva kun ruokin kengurua. Emme meinanneet löytää paikkaa ja pysähdyimme katsomaan reittiä, kun auton ikkunaan koputettiin ja kysyttiin mitä etsimme. Neuvoi sitten meitä eteenpäin. Ystävällistä pysäyttää oma auto kysyäkseen voiko auttaa...

Toinen ehdotettu paikka oli Cape Otway Lighthouse (missä Matkakuume-bloggaajat myöskin kävi taannoin), missä piti varmasti nähdä koalia. Näimme toki jo matkalla yhden jolla oli pentu selässä, ja Cape Otwayn poikkitiellä näimme toisen, joka oli tälläkertaa matala puu, helposti kuvattavissa yms. Mutta sen jälkeen ei enään koaloita sitten nähtykkään. Olisiko pitänyt lähteä kävelemään kävelypolkuja, eikä maksaa melkein 20ausd, sisään majakan alueelle. Kiva paikka toki oli, ja eksyimme pieneen majaan, missä mies innoissaan kertoi australian maantiedon historiasta, aborginaaleista, lumimiehistä ja kojooteista. Kojootit seurasi ”isäntäänsä” naapuri maasta austraaliaan, ja niitä käytettiin ajokoirien tapaan houkuttelemaan saalis esiin.
(Yllä olevaan kuvaan liittyen, en tiennyt että täällä elää luonnossa papukaijoja. Yllätyin)

Seuraavaksi meidät neuvottiin eräälle Anglesean Golf kentälle (minkä ohi oltiin tietämättämme jo ajaneet), missä niin ikään Matkakuume -bloggaajat myöskin kävi. Sillä erotuksella että meillä ei ollut aikaa mennä pelaamaan kierrosta (jos olisi enemmän aikaa, olisin voinut uhrata yhden päivän kentälle nähdäkseni kenguruita kunnolla)

Anglesean jälkeen poikkesimme Ocean roadilta koska oltiin se väli jo ajettu edellisenä päivänä, ja jatkoimme sitten suorinta tietä Melbourneen. Saimme aivan järkyttävän majapaikan, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.