Saavuttiin illalla Melbourneen ja löydettyämme majapaikkamme Redan apartmentiin, oli se isänikin mielestä kamalin missä on ikinä ollut. Ensiksi ihmeteltiin missä on respa. Paikan nimi sentäs näkyi selkeästi joten tiedettiin olla ainakin oikeassa paikassa. Talo näytti vanhalta kerrostalolta, ja se onkin ehkä aikoinaan ollut jonkun sortin opiskelija asuntola. Joku ystävällisesti päästi meidät lukitusta ovesta sisään (mitä jos ei olisi päästänyt?) ja sitten piti vielä soittaa respan/toimiston vieressä olevasta puhelimesta että joku tulee ”respaan”.
Huone oli epäsiisti, edes astiat eivät olleet samanlaisia (ikeasta olisi saanut halvalla samannäköiset astiat), yleistä epäsiisteyttä (mutta netti toimi kohtuu hyvin), kodittomia kadulla ja muutenkin taisi olla levotonta aluetta. Jälkeenpäin Booky.comissa oltiin kommentoitu, että seinällä oli ollut verta 2 päivää, ennekuin veri siivottiin. Kiertäkää helvetin kaukaa kyseinen majotus. suunnitelmien muutosten takia, oltiinkin Melbournessa 3 eikä 2 yötä. Vikaksi yöksi varattiin (samaa hintaluokkaa n:80e/yö) Hotel Charsfieldista. Vanha historiallinen rakennus, mutta erittäin hyvä ja ansioitunut TripAdvisorissa. Autopaikka maksoi erikseen. Eka illallinen Melbournessa käytiin sitten syömässä rannassa.
Isä oli saanu työkaveriltaan paikallisen julkisen liikenteen lipun, jolla sitten kuljimme. Käytimme lähinnä ratikkaa (mikäköhän olikaan englanniksi kutsuttu?) Keskustan sisällä oleva alue oli ilmaista, ja ulkopuolelle sitten ei. Mutta ei se mitään.
Pidin Melbournea ja oikeastaan koko Australiaa vähän tylsänä, ja lähdin sinne pelkästään luonnon takia. Mun oma Australia tietous perustuu tv-ohjelmiin H2O, Tanssiakatemia, kengurun loikka (muistaako joku vielä tätä?) ja tietysti sitten vielä McLeodin tyttäret. Ocean Roadin kuvia olin nähnyt, ja oli niin huikeita maisemia kuin kuvistakin voi päätellä. Melbourne yllätti sitten enemmän. En osaa tasan sanoa, mitä nähtävää siellä oli, mutta ihan yleisesti lähiöt olivat todella sympaattisia ja mukavan olosia. Hassujuttu minkä laitoin merkille oli se, että ns postilaatikon lisäksi oli vielä pyöreä kolo ”Junk Mail”lille eli mainos-/roskapostille. Osassa luki että ei mainoksia. Hassua silti että sille oli oma pyörylä.
Melbourne vaan yleisesti onkin yllättävän kiva kaupunki, ja ostoskadun ympärillä on todella isot ostoskekukset (St.Feancis shopping mall, Melbourne Central), jotka ovat useammalla korttelilla, ja menee aina sillat teiden yli. Itse löysin uudet urheiluvaattet (190aud. n:120e) ja yllättäen uudet lähes identtiset Converset vanhojen kanssa, jotka isä osti mulle joululahjaksi. Vanhat Converset on ostettu 3/2011 New Yorkista, ja on siitä asti ollut käytössä keväästä syksyyn joka ikinen vuosi. Joten todellakin käytetyt kengät. Uudet taas on nyt sit ostettu Melbournesta (Heh). Olisin mielelläni kierrelly kauppoja yksin enemmänkin, mutta jalat oli rakkoineen sanomassa itsensä irti, eikä ollut siihen niin paljoa aikaa. Satuimme Melbourneen hassusti valmistujaisten aikaan, ja siellä pyöri porukkaa valmistujais asussa. Hassua kyllä, suurin osa näytti aasialais taustasilta. Täällä alkoi sitten ihmisillä kesä-/joululoma!
Redan Apartmentissa ei ollut aamupalaa, joten päädyimme kävelemään seuraavalle isommalle kadulle, ja päädyimme ”Hannah” nimiseen paikkaan (link) ja söin varmaan yhden maailman parhaimmista aamupaloista. Valitettavasti isi keikkautti pöytää niin pahasti, että mun appelsiinimehu kaatui lautaselle, eikä enään juurikaan tehnyt mieli syödä. Onneksi olin kuitenkin suht paljon siitä jo syönyt.
Täällä myös aika usein ravintoloissa tulee vesi automaattisesti pöytän, ja kaupungilla muutenkin on useita vesi-pisteitä. Onko täällä yleisesti hanavesi juotavaa, vai onko suurimmassa osassa hanoja sitten vaan suodain? Myös pyöräily tuntuu olevan täällä suhtauduttu positiivisemmin kuin suomessa, vaikka en suoraan keksi että miten eroaa. Täälläkin on pyörätiet erikseen, joskus kadulla, joskus jalkakäytävän puolella. Täällä pyörätiet on pyörille, ja kävelytiet kävelijöille, kun taas helsingissa on keskustassa niin ruuhkaa, että päätyy kävelemään, tai odottamaan valoja pyörätielle. Toisaalta, voi olla että täällä totellaan merkkejä paremmin. Esimerkiksi käskemällä hiljentämään vauhtia. Suomessa taas ei edes tiedetä pyöräilyn liikennesääntöjä (en edes itse tiedä. niitä pitäisi opettaa koulussa. Joku käydä luennoimassa kerran vuodessa asiasta) ja omallakin tiellä on niin, että pyöräilijällä STOP merkki, mutta ei pysähdy. Tulevan pyörän näkee kyllä toisesta suunnasta tulevalta kaistalta, mutta ei toisesta suunnasta tuleva, koska siinä on kalliota. Kerran pysähdyin suojatielle vain siksi, koska näin että vastaantulija oli pysähtynyt. En olisi muuten itse älynny pysähtyä. Ja aina siinä kohtaa kun näkisin ylittäjän, tulee sitten siihen oman auton tolppa eteen. Mutta täällä ainakin näin turistin näkökulmassa, pyörätiet toimii. Singaporessa tunnelin ali piti kokonaan taluttaa pyörä, eikä millään muullakaan rullaavalla välineellä saanut mennä.
Melbourne oli kiva kaupunki ja harmitti jättää se, mutta oli pakko ottaa nokka kohti uusia paikkoja.
Ei kommentteja
Kiitos kommentista :) Julkaistaan hyväksymisen jälkeen.