Millainen tulevaisuus?


Vaikka yleensä vahvasti netissä ja kavereille (en sukulaisille) olen sanonut että tuskin edes haluan lapsia, mutta huomasin, kun kastemekkoa esiteltiin papille, ja mekon tarina kerrottiin, harmitti kun en itse saa kastaa lastani suvun kastemekossa, joka on kulkenut jo 100 vuotta. Mekkoon kirjaillaan kastettavan nimi sekä syntymävuosi. Myös mun, siskon, äidin ja mummini nimet ovat siinä. Sekä tottakai myös serkkujeni nimet. Pohdittiinkin siitä kenelle mekko menee seuraavaksi. En taida ikinä saada kirjailla omaa sukupolveani mekkoon. Mutta eipä tuu ainakaan riitaa siitä, kummalle meistä se mekko lopulta jää. Onneksi mulla on aivan ihastuttava kummityttö ja sain uuden siskontytön, jonka kanssa toivottavasti vietetään kolmistaan tyttöjen iltaa. Unohtamatta myöskään Jimiä. Eiköhän hänenkin kanssa jotain kivaa keksi. Vien vaikka kaikki kolme leffaan.
Lapset kyllä piristää päivää, ja tätinä saan lasten parhaat puolet ;) Ja onhan se ihan mahtavaa kun astuu sisään ja ekana saa ison halin :)

Haaveilin aikoinaan myös, että blogikin kestäisi pitkän elämänkaaren, sekä elämän eri tilanteet. Kuten häät ja raskauden. Toivottavasti edes ne häät tulevat joskus, ja toivottavasti kirjoitan blogia vielä silloinkin.

Koska joulu ja uusivuosi menee reissussa, on reissun jälkeen enään kuukausi synttäreihini. Tälläkertaa se osuu sopivasti viikonloppuun.  

Kovasti haluisin edes jotain sillon tehä, mutta mitä ja kenen kanssa. Edelleen välillä haaveilen synttäreitä Italian porukan kanssa, mutta tuskimpa tulee onnistumaan.


Vaikka lunta ei vielä ainakaan Helsingissä ole, on kuitenkin nettiin ruvennut tulemaan laskettelu kuvia ja infoa yms. ja tekisi mieli taas aloittaa laskettelu. Tai onhan tässä jo pari talvea sitä mietitty. Messilään olisi kiva mennä laskettelemaan. Kysyinkin kerran yhdeltä Italian porukalta että onko ikinä lasketellut. Tai vastata että ei. Olisi ollut kiva mennä porukalla laskettelemaan. Ite olisin voinu ottaa hyvin alkutuntumaa lasten mäessä samalla kun muut harjoittelevat vähän. En joutuisi heti isoon rinteeseen. En ole lasketellu  moneen vuoteen (5-10 vuoteen) eli sen jälkeen kun kaaduin. Ei niin, että pelkäisin lasketella, olen vain huono siinä, enkä uskalla/osaa tarkoituksella kaatua pienemmässäkään vauhdissa. Oon varma että M olis pitäny laskettelemisesta. Sekin jäi haaveeksi. Mutta ehkä vielä jokupäivä muuten pääsen laskettelemaan jonkun kanssa, joka jaksaa odottaa että treenaan aluksi vähän lasten rinteessä.

Nähtiin P:n kanssa pikaisesti alkukesästä, ja oli puhe että tulisin syksyllä hänen luo Tampereelle. Loppukesästä/alkusysksystä rupesin puhumaan että mulla olisi lomapäiviä käyttämättä ja että voisin käyttää niitä tampereen reissuun, Lopulta se jäi lyömättä lukkoon, enkä oo sen jälkeen vaivautunu olemaan P:hen yhteydessä (vaikka yleensä pyrin pitämään kavereihin yhteyttä, mutta jos P haluaa olla yhteydessä ni olkoot. Itse tätä vähän koitin, enkä jaksa nyt panostaa tähän niin paljoa kuin yleensä). No eipä ole hänkään sen kummemmin viestiä laitellut. Ehkä koko meijän italian porukka on nyt hajonnut?

Kuuntelin Nälkäpeli sarjan musiikkia, ja mietin miksi Silhouettes kappaleen esittäjä "Of Monster and men" kuulostaa niin hemmetin tutulta. Kunnes sen tajusin.
M:n linkkaama kappale "Mountain sound"

Mutta oli viikolla jotain kivaakin

Onnistuin syömään lounaalla kiinalaisessa koko annoksen puikoilla (nyt tekisi mieli laittaa xD hymiö, mutta sopiiko hymiöt blogitekstiin)

Innostuin myös selailemaan Himon tanssitunteja, josko vihdoin olisi sopiva aika aloittaa harrastus. Huomasin että siellä on itseasiassa useampikin tunti tällähetkellä menossa, ja sopivaan aikaan että pääsisin töistä suoraan tunnille. 22vko JAMMiNG tunti maksaa 220e, eli 10/tunti. Sitten jos niitä  Smartum liikunta/kulttuuriseteleitä ottaa. Ekas voisi ottaa tutustumistunnin ja sitten katsoa mille tunnille menee. tuossa JAMMiNG tunnilla taitaa olla monia eri tyyppisiä tansseja. Harmi että yhdellä kuukausimaksutta (tms.) ei voi sitten käydä niillä tunneilla kun itse haluaa, vaan pääasiassa (ymmärtääkseni) vain tuossa mihin on ilmottautunut. Poikkeuksena luultavasti se, jos täytyy korvata käymättä olevat tunnit. Muutenkin kyllä hieman hämyi Varsinkin jos ajat ovat heti töiden jälkeen, niin voi mennä töistä suoraan. Kodin kautta jos pitää mennä niin ei jaksa sitten sitä persettä nostaa ylös.  Työpaikan kuntosali + tanssi? Not bad? Onko sittenkin mahdollista (ehkä?) saada se oma dream elämä? Tosin se mies puuttuu, ja laihtua pitäisi ja kohta pääsee rahaakin tienaamaan, ja keskustassa olis kiva asua ja....
Mutta jos olen lapseton, jää rahaa enemmän asuntoon, matkusteluun ja vaatteisiin. Eli onko haaveeni sitten nyt ihan niin utopistinen? Ehkäpä... Mutta jos nyt eka saisi laihdutettua, niin ehkä omakin olo sitten hieman paranee (kivempi shoppailla ja shoppailuhan helpottaa tuo yleensä hyvän mielen)

Ja tottakai intoilen siitä työpaikasta edelleen!
(niin ja olen samperin huono keksimään otsikoita postauksiin)

Anteeksi muuten video oksennus. Vähän innostuin kuuntelee näitä tätä kirjottaessa. 







2 kommenttia

  1. Anonyymi14.40

    Kivoja biisejä vaikkakin vähän ehkä surullisen oloisia : ) itse pidän tästä kappaleesta paljon kun on esimerkiksi sateinen iltapäivä :P
    https://www.youtube.com/watch?v=Ef1nJWtkprU

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä huono toikaan :) Ja Bad Day, on kuitenkin jollakin tapaa iloinen.

      Poista

Kiitos kommentista :) Julkaistaan hyväksymisen jälkeen.